... siis kuin noinkin vajaiden puukassien kantaminen vei jalat alta, tai siis ehdin kyllä istumaan. Viime viikon perjantaina siis varauduin uhattuun "takatalveen" jonka takia mutamaa muutakin asiaa siirtänyt. No siis puita sisälle. Oltiin Alban kanssa käyty iltapäivälenkillä ja jäätii pihaan, ja minä siitä sitten pihalla olevasta puukasasta nakkelin jokusen sylillisen vajaan säänsuojaan. Käskin itseäni lopettaa sen muutamien sylillisten jälkeen, sillä vajassa odotti myös täytettävät kassit.  Edellisvuoden puukuormasta sitten kuusi kestokassia täyttämän. No suju suht ok. Sitten kassien siirto kuistille, yksitellen. Valmista. Tässä kohti piti turvautua kuistin istuimeen, alaselkä informoi "jos et nyt kohta lopeta, pyörrytän sinut". Joten mutkalla siinä sitten tovin istuin ja rapsuttelin Albaa... 5-8 minuuttia ehkä, ja sitten tuntui siltä, että voi jatkaa. Kuistilta kassit tuulikaappiin ja tässä kohti Absu myös sisälle. Tuulikaapista kassit sitten eteiseen, josta kuva...

💚 Kurkistus tulevaan... 💚 Sähkörukilla kehräys onnisttu, mutta vain pienissä erissä, päivästä riippuen. 💚 Keskiverto määrä on n. 50 g/vrk - siitä ei paljoon neulo. 💚 Tosin neulominen sujuu, mutta ei samoin kuin ennen. 💚 Niin toi vihreän olen käsin kasramyllyllä ensin karstanut "sekaisin" useammasta sävystä, jotka värjännyt jo 2023. 💚 Karstaaminenkin onnistuu, tosin tuohonkin vihreän karstaamiseen meni useampi päivä, siis kun n. 30 min/vrk pystyy karstaamaan. 💚 Mutta tuosta syntyy - iloinen villalanka - kaikesta kivusta huolimatta, joka siis on läsnä joka vaiheessa. 💚 Posilla mennään. 💚 Jossain kohti hieman avaan näitä nykyisiä rajoitteitani, kunhan sulattelen niitä itse ensin. #kehräys #iloinenvillalnka #ilonaru #byitu #sähkörukki Video > Yuo tubessa löytyy tuolta https://www.youtube.com/shorts/8Fvwbp17dfY  

Mä olen koko aikuisikäni neulonut sukat/villasukat samalla omalla tavallani, hieman muutoksia tietty on ollut. Nyt "keksin villasukan uudelleen", no ei ihan, vaan reilu vuosi sitten neuloin itselleni villasukat 100 % lampaanvillasta. Eikä mistä vaan villasta vaan Isokummun myrkyttömästi kehräämistä Päivikki ja Kaarin langoista. Päivikki on 100 % suomenlampaanvillaa ja Isokummun luomulampaiden villoja ja Kaarin on heidän sopimustoimittajan Texel-lampaiden villoista. Kaarin on karkeampaa, mutta kestävämpää. Orientoiduin käsinpesuun ja parsimiseen. No noin vuosi meni, ennen kuin ilmeni parsimistarvetta, ja se missä sitä ilmeni oli "ei oletetuissa paikoissa" mutta muuten neuleen heikoimmissa kohdissa, joita nyt siis näissä villasukissa tein toisin. Toki myöhemmin myös niissä oletetuissa kohdissa. Käsinpesusta luovuin, en sen tylsyyden takia, vaan sen, että käsissäni ei ole enää voimaa, niin ei siis saunahatun huovuttamiseen sitä enää ole, eikä käsin pyykkäämiseen, jote...

Viime viikon lauantaina ne oli jälleen lattialla.. tai nämä taitaa olla lukulasit... postaus lähinnä itselle, muistijäljeksi  

21.03.2026 - Lauantai klo 11:40 Ehjänä pysyivät  

Kuusi paria seitsemästä, päätyi pieneen parsimis operaatioon. Nämä oikeat villasukat ovat siis 100 % villaa - jokusen kerran parsimus iskenyt, mutta nopeampaa kuin uusine neulominen. Eli noin vuosi sitten valmistuneita sukkia. Nämä siis teräosaltaan 100 % Texel lampaan villaa, joka on myrkyttömästi valmistettu. Varret suurimmaksi osaksi 100 % suomenlampaanvillaa. Pesun jälkeen (nykyisin joudun pesemään pyykkikoneen villaohjelmalla kun kädet ei enää kykene käsinpesuun). Kuten kuvasta näkyy, on jo aiemmin paikkailtu, mutta nyt oli tuollainen pienen pieni kohta, jonka päätin korjata. Tässä oli yllättävän iso reikä, tiedän syyn. Kumisaappaani pohjallinen on syyllinen - se syö oli sitten sukka ku sukka, siis materiaali kuin materiaali. Noi kumisaappaat ovat sellaiset joissa piikit. Oli vähän paksummat villasukat jalassa joten piikkilenkkarii eivät mahtuneet. Enkä muistanut että... voi käydä näin. Päätin neuloa uuden "kantapään", olisi helpompi ja nopeampi tapa. Päättelin neulomall...

Huomenta sinulle, kuka sinä lienetkin? Minä olen Iloinen villalanka , kavereiden kesken Ilo naru, mutta koko nimeni on Iloinen Suomenlampaan tai Kainuunharmas hahtuva villalanka . Aivan järjettömän pitkä tuo nimeni. Minä olen syntynyt Sievissä, tarkemmin Isokummun lammas tilalla, tai siis juureni ovat siellä, eli lampaat joista villani on peräisin. Olen syntynyt 2022 elokuun jälkeen, tai silloin saavuin Sastamalan Mouhijärvelle ensimmäisen kerran. Juu sisaruksia on tuolta ajalta, mutta osa sitten seuraavilta vuosilta. Mutta nyt menen itseeni, siis siihen miten minusta tuli minä. Minut on kätilöinyt Itu. Hänellä on ollut joitakin vuosia sähkörukki, on hänellä oikeakin rukki, mutta se vaatii hieman tuunausta. Se oikea rukki saapui juuri vähän ennen, kuin Itun kädet alkoivat kiukuttelemaan, joten... no mutta siis Itulla on tuo sähkörukki jolla siis joskus myös lankaa kehrännyt, tai siis no langan tapaista. Siis itsekin olen langantapaista. Itu halusi, että on möykkyjä, tosin nyt kun Itu ...

Tämä kirjoitus sai pienoisen paskamyrskyn eräällä sometileistäni.  > https://saunahattu.blogspot.com/2026/02/huovutan-sitten-ai-kuvituksena.html Kyseinen kuvan on luonut Google AI Gemini. Heti alkuun, en ole tekoälyn puolella, ja kyllä jos asetetaan kysymys. Kuvitus kuva AI:llä vai kuvittajan tekemä? Niin tietenkin kuvittajan, aito on aito. Mutta omalla kohdalla tämä ei ole näin mustavalkoinen, ja varmaan myös muidenkin kohdalle. Olen käsityöläinen, tai siis teen käsillä nykyään minkä pystyn. Osaan jonkin verran piirtää/maalata, kuten joissain saunahatuissani on villamaalausta. Mutta käteni ei enää toimi kuin ennen, ja sen mitä niillä voin tehdä säästän oleelliseen. Kuvat ovat enemmän, myös tämän blogin kuvittamiseen jos aitoja ei ole saatavilla. Jos AI-kuvitusta ei olisi saatavissa, en kääntyisi kuvittajan puoleen. Omalla kohdallani kuvittaja ei ole menettänyt tulojaan ollenkaan. Lisäksi onhan noita Avattaria ollut jo pitkään ja muita kevyempiä kuvituksia, fb:n tarrat, onk...

Testaus päivä 04.02.2026 Meinasin ottaa Cesarin, mut päädyin Tacoon. Kaupasse en huomannut että on korienteria. Mä olen yksi niistä 17 % eurooppalaisista, joka maistaa sen saippuana. Lähde: Salkarit joku jakso   ja https://tieku.fi/ihminen/genetiikka/miksi-korianteri-on-pahaa Mutta eipä mennä vielä saippuasarjoihin. Tein sheikkaus videon > katso se täältä, jos haluat No korkeus ja leveys oli yhden käden sheikkaukselle mun käsiini nähden juuri siinä hilkulla pysyikö käsissä, etenkin kun käsissä ei nykyään muutenkaan mikään halua pysyä. Ohjeessa muistaakseni infotiin että kiepsauta ensin ylösalaisin. Kuten kuvasta näkyy, näin tein, juuri mikään ei liikkunut. Ohjelmassa kävi ilmi, että pahvi on hyvä pitää sheikkauksen aikana vielä paikoillaan. No meni sekaisin. Nyt tulee se hyvä puoli, toi kansi aukesi näpsäkästi, ei ollut liian tiukka. Tuoksu ja kastike sinäsnä ok. No niin nyt tulee se MUTTA. Se mitä suuni aisi oli pienet kuivahkot riisit kastikkeessa, ja hitusen sitä vi...

Valinta makuun oli sitruunaperusteinen. Vadelma ei ole mun juttu, tosin kuplivana voi olla ihan juotavakin, mutta näin ihan ekaksi päätin valita varmimman maun. Ja se, että sanottiin "ei maistu kahville", juu olen kuullut, mutta jos sanoja juo kahvia niin hän ei välttämättä erota, kuin henkilö joka ei juo eikä pidä kahvin mausta mokkapaloissakaan tai muissakaan tuotteissa jossa kahvia. Tämä oli se eka testi, maistuuko kahvi? Tämä muuten on sitten elämäni ensimmäinen energiajuoma. No apuvälineellä sitten avausapua. Tosin tämä tietty pakkauksen ominaisuus, joten tästä ei tämän enempää, mitä nyt jokunen kuva. Aukesi tuolleen, mutta eipä tuolta vielä kaada... tai juo. No sitten irtos... sokka... Apuvälineellä kampesin sitten auki. Juoma lasiin. No jos olisi tuotu tuo lasi tuolleen, enkä olisi  tiennyt mitä on niin, juomatta olisi jäänyt. Toki tuoksu oli muuta kuin äskeinen mielikuva. Maku, jos sokkona maistanut olisin todennut että Simaa, ilman rusinoita. Tuli juotua tyhjäksi, mu...

22.07.2025 11:59 No nyt löytyi tämä ensimmäinen tallennus, siitä kun tavarat tippuu käsistä. Siis onhan niitä tavaroita tippunut jo useamman vuoden, mutta tämä siis sellainen jossa jokin meni rikki. Kaksi purkkia "kuoli".  

Siis käsin huovuttaminen, vahvasti siltä vaikuttaa, sillä nuo jäi niin sanotusti pöydälle. Tai ei mitään "niin sanotusti" vaan kirjaimellisesti jäivät. Mutta otetaan ideasta kiinni, eli nuo Suvi-saunahattukorut, tai pikemminkin koivun oksat ovat olleet tykättyjä. Olisiko ensimmäisistä Suvi-saunahattukoruista neljä tai viisivuotta, no en nyt lähde tarkistamaan. No se Ruusu-köynnös näytti lähtevän kopioon toisaalle, siis idea - toteutus ole no kömpelö kuten koneellisesti se onkin. Kohta varmaan sitten Koivun-oksatkin. Siis asiaan... eli nuo esi valmistan neulahuovuttamalla, ja sen voi tehdä istuen vaikkapa nojatuolissa, toki käsiin käy ja ranteisiin. Koska pienempiä niin ajattelin, että kokeilisin näillä käsin huovuttamista, enkä ryhtyisi isompaan kuten saunahatun huovuttamiseen. No itse huovutus tason paikalleen laitto oli jo operaatio sinänsä, joten asettelin oksat tason päälle odottamaan. 21.01. Se jäi sitten yritykseksi. Ostin Kädentaidot messuilta tuon näkkärikaulimen jos ...

 Uusi yritys. Hiukka tuon korkin muotoilu ja kova liukasmateriaali haittasi yritystä. Ei todellakaan suunniteltu huonokätisille. Mutta hetken äherryksen jälkeen tuo mokoman korkki aukesi. Mutta joo toi kyllä vika 🐤ankka, ennemmin niillä konetiskiaine tableteilla kuin taistelen noiden korkkien kanssa.

Hain viime viikolla tilauksen "jatkokäsi" ja purkin/korkin avaaja. Siis tuo "jatkokäsi" on tällä hetkellä toiseen tehtävään, toki lattialta poimimiseenkin ehkä, jos selkä taasen pahoittaa mieltää, mutta nyt enempi siis toimii toiseen suuntaan, eli ylöspäin. Mullahan on ollut tuo Ilmari, eli ilmalämpöpumppu jokusenkin vuoden. Ja sitäkin pitää huoltaa... viime vuonna jäi hieman vähemmälle suodattimien putsata. Se sijaitsee kuten yleensä katon rajassa, mutta kun kalusteellisesti sohva on siinä edessä, eikä tämä hukkapätkä yllä siitä sohvaltakaan kunnolla aukoo ja irrottelee, niin ajattelin että jos noilla onnistuisi. Ajattelin että voi tuo pihtiosa sellaista kovempaa muovia, mutta ei ollut, se on pehmeää jolloin ote on pitävämpi. Itse asiassa tuossa on vielä varaa jatkaakin pituutta, mutta tuo pituus toimii itselleni ihan ok. Siinä se Ilmari haukkoo happea.. no ei oli virrat tietty pois. Mutta etuläppä auki ja noi musta sai nipattuu irti ja laitettua taksakin ihan, no ...

Viime viikon perjantaina koitin avata touon korkin. Saa arvata sainko auki... no ei paha arvuutus, en saanut. Siis no purista ja kierrä korkit on haaste. Tiesin sen jo ostaessa, mutta kun toisinaan kädet on toiminut ainakin hetken. No tuokin ehkä olisi auennut, mutta tuo kaula antoi periksi. Eli siitä ei siinä mielessä ollut vastusta, mokomakin lierokaula. Se siis aiheutti sen, että voimani meni hukkaan kun kaula jousti, enkä saanut riittävää voimaa avaamiseen. Puristus osui kyllä, mutta kun yhtä aikaa piti kiertää ja toinen pakenee alta niin, kiinni jäi... tuota kun ei hampailla edes uskalla kokeilla, sillä jos roiskahtaa.... tai ihan väen väkisin käsilläkään ainakaan ilman suojahanskoja.  No tuo saa odottaa, ja kauppareissulla sitten jokin vahvempi kaulaisempi yksilö... Tuosta tuli mieleen eräs lääkärikäynti viimevuoden puolelta. Lääkäri halusi nähdä - vaikka olin ollutkin siinä käsien palikkatestissä keväällä aiemmin - itse, hän ojensi, ties kuinka monta kertaa avatun vitamiini...

20.12.2025 Päätin sitten kokeilla, kuinka tuolla pesukoneellani onnistuu villapyykkiohjelmalla ja 30-asteella pesu. Keväällä kyllä pesin sillä hyvällä lopputuloksella Viljo-villapuseron, mutta kyllä tuli jo pesun käydessä pieni huoli, että kuin sukkieni käy. Koneessa oli suurin osa villasukistani. Mutta ei käynyt kuinkaan, tai hyvin kävi. Pyykissä oli myös ranteenlämmittietkin. Etu oli että kädet säästyivät ja tulivat kuivempina koneesta, eli kuivuminenkaan ei vienyt aikaa niin paljon kuin ennen.  

Ennen 18.12.2025 Ennen 18.12.2025 Nyt 18.12.2025 Toinen amppeleista säi lähteä, ja molemmat kuvakukka asetelmat. Toisen amppeli puuhelmien väritys ei enää napannut nykyiseen, niin sekin, ja siihen ei olisi ollut mitään laitettavaa. Ovat olleet kuvakukilla jokusen ajan, sillä haasteelliset olleet kastella, etenkin näillä käsillä. Toiseen saviruukkuun sitten laitoin orvokkipannan, jonka olin 2024 elokuun Siskon tyttären häitä varten ostanut, mutta ei tullut käyttöön, no ajaa nyt tuossa asiaansa. Orvokki teema on nyt kokolailla keittiössä, tuulikaapissa se on ollutkin sen seitsemän vuotta, siis oikeasti seitsemän, ei mikään sanonnan tynkä se. Amppelit ovat by itu Aapeli-amppelit Muutoksen jälkeen Eli näissäkin lisukkeissa kyse käyttämättömistä pussilakanoista.  Keittiön ikkunaa varten piti leikata, ja muutoinkin puolitin ne kaksi pussilakanaa, eli kolme menee olkkariin, mutta siitä sitten eri tarina. Oikeastaan tuo väri ajatus lähti tuosta aiemmasta orvokki-pyyhkeestä. Niin ja sattumo...

Kuvan tapaan ei ihan nurin mutta ei juuri paljon muutakaan. Luulin, että vuosi 2024 oli  "sairas vuosi", mutta olin väärässä tämä 2025 oli sairaampi tavallaan. Toivottavasti ensi vuosi olisi parempi ainakin ramppaamisen kanssa eri lääkäreillä. Tammikuu 2025 - Fyssarilla käyntiä. - Labrassa käynti tulevaa leikkausta varten. - Alavatsasta poistettiin leikkauksella n. 11x9x7 cm rasvakasvain joka oli hyvä laatuinen. - Alba täytti 9 vuotta   Helmikuu 2025 - TOS oli edelleen voimissaan - Kirjeenvaihtoa eläkevakuutusyhtiön kanssa. Uuvuttavaa henkisesti. Maaliskuu 2025 - Labrassa jälleen. - Terveyskeskus hoitajan juttusilla. - Kirjeenvaihtoa eläkevakuutusyhtiön kanssa. Uuvuttavaa henkisesti. - Puolivälin jälkeen lääkäreiden mukaan iski "noidannuoli", aika kova isku koska edelleen alaselkä kipeä ja puuduksissa. - Eli edellä mainitusta syystä matkasin 1. kertaa ambulanssilla ja 1. kertaa totuttelin kyynärsauvoihin. - Fyssarilla. Huhtikuu 2025 - Labrassa jälleen. - Erikoislääk...

Ennen 14.12. Seitsemän vuotta sitten tänne muuttaessa nuo verhot on ajateltu seinästä seinään, mutta käytäntö on osoittanut toista. Ja tuo verhokappa kun on seinästä seinään, mutta verhot ei. Tämä etenkin olohuoneessa alkoi pistää silmää - verhot oli jotenkin puutteeliset. Ennen 14.12. Jälkeen 14.12. Jälkeen 14.12. Pitänee hieman avata. En ole aivan varma kauanko mietin näitä verhojuttuja. Oikeastaan se lähti olkkarin verhoista, siis ajatus. Mutta toteutus makkarista. Olin selaillut pellavakankaita netistä, eri sävyjä. Oli tavallaan tietty ajatus, mutta halusiko panostaa ja ennen kaikkea kuinka käteni tekisi yhteistyötä. On selvää että kurottelu ei tunnu hyvältä, eikä nisujen laitto verhoihin. Myös se kuinka selkä ja jalat jaksaa, kun tämän hukkapätkän pitää tietty kivuta A-tikkaille. Useamman värivaihtoehdon läpi käyneenä, ja erään LinkedInin keskustelun jälkeen tuli idea. Keskustelu muuten koski nykyisiä lakanamateriaaleja. Tuo beige koivukuvioinen lakana setti tuli hankittua, lähinn...

  Ei ihan vielä uuniin... paino noin 1,2 kg Itsenäisyys päivänä tutustuin tuohon, piti hakea... siinä on korkki korkki Kinkku uunista ulos... Tupperi korkin avaaja ei petä No mikäs se siellä? No siellä on hunajapurkki mustaherukkapurkki, tippu sinne kun avasin... ... tätä... purkin kasi, joo alku sihahdus ok, mutta sitten piti keskittää kaikki voimat lopun avaamiseen, ja sitten kun lähti aukeamaan, niin vauhti kiihty ja edessä olevat purkit saivat kyytiä, ja vähän läikähti tuo sisältö. Toki selkä ja jalatkin alkoivat olla jokseenkin väsyt. Kun kaikki olivat valmiina lautasella, niin eivät olleet kovin lämpimiä, ainoa mikä oli lämmin oli lautanen. No alaselkä laulo jo täysillä Hoosiannaa, ja jalat siinä säesti. Kädet ryhtyi kuoroon mukaan. Siis selkää sen verran kipeä, että istui hieman vinossa, helpottaen pahinta kipua. Jos en tuota vaivaa olisi nähnyt, olisin saattanut siirtää syömistä pahimman kivun ohi, mutta päätin syödä. Maut oli kohdillaan ja pysytin niistä nauttimaan kivun o...