Iloinen villalanka - Ilo naru

Huomenta sinulle, kuka sinä lienetkin?

Minä olen Iloinen villalanka, kavereiden kesken Ilo naru, mutta koko nimeni on Iloinen Suomenlampaan tai Kainuunharmas hahtuva villalanka.

Aivan järjettömän pitkä tuo nimeni. Minä olen syntynyt Sievissä, tarkemmin Isokummun lammas tilalla, tai siis juureni ovat siellä, eli lampaat joista villani on peräisin.

Olen syntynyt 2022 elokuun jälkeen, tai silloin saavuin Sastamalan Mouhijärvelle ensimmäisen kerran. Juu sisaruksia on tuolta ajalta, mutta osa sitten seuraavilta vuosilta.

Mutta nyt menen itseeni, siis siihen miten minusta tuli minä. Minut on kätilöinyt Itu. Hänellä on ollut joitakin vuosia sähkörukki, on hänellä oikeakin rukki, mutta se vaatii hieman tuunausta. Se oikea rukki saapui juuri vähän ennen, kuin Itun kädet alkoivat kiukuttelemaan, joten... no mutta siis Itulla on tuo sähkörukki jolla siis joskus myös lankaa kehrännyt, tai siis no langan tapaista.

Siis itsekin olen langantapaista. Itu halusi, että on möykkyjä, tosin nyt kun Itu on kehrännyt useammin niin möykyt vähentyneet ja lanka on tasaisempaa ja ohuempaa ilman liiallista kierteisyyttä, kuin aiemmin. Silti se muistuttaa enemmän hahtuvalankaa, kuin ihan sinun tuntemaasi lankaa jonka joku kehräämö tai kokenut rukilla kehrääjä on kehrännyt.

Minä synnyn varsin hitaasti ja pienissä erissä. Itu ei pysty kehräämään pitkään, 30 minuuttia vielä menee, mutta sitten alkaa kivut käsissä ja niskanalueella sen verran vaivata, että on lopetettava. Ja joo ei ole nopeata. Tosin toisen kerran saman päivän aikana voi tuon toteuttaa, mutta päivän aikana minua syntyy sellaiset alle 50 g, siis keskimäärin. Neulojat tietää, että tuo määrä ei riitä juuri mihinkään.

Nyt varmaan jo ehdit ihmettelemään mitä iloista tuossa nyt sitten on? Minäpä kerron. Vaikka käsin kehräys onkin aika tylsää, ja hidasta kun ei pysty enempää, niin se vähäinenkin nautinto, että Itu saa käsillään jotain aikaiseksi.

Lisäksi, kun lähtökohta on ilman myrkkyjä karstatusta, itse asiassa huovutusvillasta joka ei suoranaisesti ole valmistettu kehräämis mielessä, niin myös Itu on kokenut oppimisen riemua, siitä kuinka "kesyttää" tuo villa langaksi. Sitten, myös se villan pehmeys, siinä villa silittää Itun käsiä. Voisi ehkä verrata kissan tai koiran silittämisen tuomaan hyvään mieleen.

Suurin osa minua on luonnon omista sävyistä, mutta saatan toisinaan esiintyä elintarvikeväreillä värjättynä, ne ovat myrkyttömiä ja atso-vapaita. Oliko se atso.. .hmm... hetki tarkistan...

Juu oli, en näemmä ole varustettu kovin hyvällä muistilla noiden suhteen. Vaikka villana minulla onkin muisti ja haluan vetäytyä alkuperäiseen muotooni jos mahdollista. Itu joskus onkin todennut, että villalla on oma tahtonsa.

Mutta siis menen taas itseeni, kas noin. Elintarvikevärien lisäksi saatan pukeutua myös teollisti valmistettuihin Greener Shades väreihin, jotka ovat GOTS-standardin mukaisia värejä. Toi on korkein ja kriittisin luokitus mitä noihin tiukkoihin vaatimuksiin tulee. 

Itu on koittanut kaikesta ympäröivästä tilanteesta olla positiivinen joten Ilon kautta, mutta nyt lopetan luultavasti palaan vielä

Iloa päivääsi
t. Ilo naru - Iloinen villalanka

PS. kuvan toteutti Google AI Gemini - oli niin ihan kuva, että Itulle tuli hyvä mieli kuvan fiiliksestä.