Hannesmyrskyn kepposet Mouhijärven kuntopolulla
Sitä sitten noin 12 yöunet ja aamulenkille... tai siis n. 12 h kun menin nukkuu ja heräsi... ihan heti en nukahtanut... alkuun kuuntelin kuinka tuuli kolisteli... kuulosti siltä että jossain talon takaa metsässä olisi puu kaatunut, vaimea ääni. No silmämääräisesti aamusella tarkastettuna ei ihan lähellä jos oli kaatunut jossain...
No lenkille ja Alba halusi toiseen suuntaan kuin normaalisti lähetään. Syy selvisi lenkillä oli myös naapurin tyttökoirat - Alba siis jäljitti hajun perusteella ja sen tietämyksen, että tuolla ne saattaa olla, minä kävelin perässä. Sama oli viikko sitten, tosin itseltäni usko loppui ja meidän jo suoritetun lenkin jälkeen ja ei menty kauhean pitkälle. Mutta Absu oli oikeassa, kun oltiin päästy sisälle ja minä keittiöön aamupalan laittoon niin kotiin päin näytti tyttökoiranaapurit menevän.
No tyttökoirat saatettiin kotiin, turistiin tovi ja me jatkettiin Alban kanssa vielä lenkkiä kuntopolulle. Eipä pitkälle päästy kun ensimmäinen kaatunut puu esti matkaamme. Onneksi siitä oli helppo kiertää. Sen jälkeen tulikin Kaaritien ex-naapurimme vastaan. Alba riemuitsi, Alba muistaa hänet. Ex-naapuri oli käynyt 5 km lenkin, ja kertoi että toistakymmentä puunraatoo oli pitkin poikin, jotkut pysty ohittaa jotkut piti kiertää metsän kautta, valojohdotkin oli jossain kohti maissa.
Kuvissa kolmesta kohteesta jotka meidän lenkin kohdalle osui. Sitten oli myös risuja runsaasti tarjolla, joten Alba käytti tovin kepin pureskeluun.
Siis lupaavan kaunis päivä, ei tuule aurinkoinen näkösällä ja juuri ja juuri plussan puolella.
No lenkille ja Alba halusi toiseen suuntaan kuin normaalisti lähetään. Syy selvisi lenkillä oli myös naapurin tyttökoirat - Alba siis jäljitti hajun perusteella ja sen tietämyksen, että tuolla ne saattaa olla, minä kävelin perässä. Sama oli viikko sitten, tosin itseltäni usko loppui ja meidän jo suoritetun lenkin jälkeen ja ei menty kauhean pitkälle. Mutta Absu oli oikeassa, kun oltiin päästy sisälle ja minä keittiöön aamupalan laittoon niin kotiin päin näytti tyttökoiranaapurit menevän.
No tyttökoirat saatettiin kotiin, turistiin tovi ja me jatkettiin Alban kanssa vielä lenkkiä kuntopolulle. Eipä pitkälle päästy kun ensimmäinen kaatunut puu esti matkaamme. Onneksi siitä oli helppo kiertää. Sen jälkeen tulikin Kaaritien ex-naapurimme vastaan. Alba riemuitsi, Alba muistaa hänet. Ex-naapuri oli käynyt 5 km lenkin, ja kertoi että toistakymmentä puunraatoo oli pitkin poikin, jotkut pysty ohittaa jotkut piti kiertää metsän kautta, valojohdotkin oli jossain kohti maissa.
Kuvissa kolmesta kohteesta jotka meidän lenkin kohdalle osui. Sitten oli myös risuja runsaasti tarjolla, joten Alba käytti tovin kepin pureskeluun.
Siis lupaavan kaunis päivä, ei tuule aurinkoinen näkösällä ja juuri ja juuri plussan puolella.
Kommentit
Lähetä kommentti