Syyskuinen "Puotirundi" osa 1/2 - Sinikan puoti, Lavia

Ensinnä kuviin sisältä on julkaisu lupa kauppiaalta.

Ajatus lähti siitä kun kerroin koiralenkkinaapurikaverille, että olin lauantaina käynyt Vinputiikissa sovittamassa talvitakkia, mutta itselleni se ei oikein osunut.

Kaveri sitten kysyi, että olenko käynyt Sinikan puodissa, Lavialla? No en, enpä edes ollut kuullut. No siitä sitten tilanne meni siten että lähdimme keskiviikkona aamupäivästä kohti Laviaa.

Ajoaika noin 30 min, mutta mikäs kiire hyvässä seurassa. Tie oli silleen tuttu, että olin siitä parikertaa aiemmin itse ajanut.

Perille päästiin ja heti, siis ihan heti ovelta alkoi vaatteita tulla "eteen". Koko puodin tilat oli hyödynnetty lattiasta kattoon ihan kirjaimellisesti. Ja ne itseäni kiinnostaneet jutut tietty roikkui katossa.

Tämä boheemi takki oli ihana, mutta jäi hankkimatta. Ihastuksen pohjana varmaan itämaisen tanssin harrastus vuodet.

Ihan lämpimästi läikähti tätä kuvaakin katsoessa, mutta eipä mulla tuolle käyttöä olisi.

Talvitakkia ei tuolta löytynyt, ehkei sesonki ihan vielä sitten ole käynnistynyt, mutta eihän sitä tyhjin käsin.

Puodin face sivuilta olin kuvia katsonut ja siellä näkemäni vaalea beige pusero lähti matkaan ja sitten yksi vanhanroosan värinen kokonaisuus, mekko, pusero ja huivi. Se oli vähän silleen niin kuin heräte.

No piti sitten pongata Orvokki, kauppiaan itsensä tekemä vaasi. Sisälläni itselleni sanoin tiukasti EI, ei nyt. Jos joskus haluun tuon, niin tiedän mistä löytyy, ja jos se silloin ei enää ole saatavilla, niin sitten se ei ole minua varten.

Itseasiassa samaa totesin silloin Vinputiikissa sovittamastani takista, siitä joka lähempänä oli sopivaa.
 

Aika ikään kuin pysähtyi tuota liikennemerkkiä katsoessa. Mitäköhän tarinoita se osaisi kertoa,  jos osaisi.

Mutta me hyppäsimme autoon ja jatkoimme kohti Kiikoista, hilattani uudella omistajalla avattuun Kyltalyhtyyn, tästä sitten oma tarinansa.