Kun ei vaan jaksa
No ei siinä mitään, muutenkaan kun ei voi eikä saa tehdä mitään niin enpä tehnyt kuin pakolliset.
Viikko sitten kesiviikkona oli "pakko" tehdä näkkäriä ja toinen oli tyhjentää astianpesukone. Pikkujuttua, mutta puolipuolikuntoisena ihan pieni rakka.
Jaksamisen puute on fyysistä, ei niinkään henkistä, sillä nyt on jotain mitä odottaa, että jossain kohti saan sentään yrittää tehdä jotain.
Käsivarret siis väsyy pelkästään siitä kun Absun kanssa lenkillä hihnan pitämisestä. Sitten viime lauantaina pistäydyin sovittamassa talvitakkia, niin jo vain vaikka myyjä sen auttoikin ylle, niin pois ottaminen ja hetken kannattelu sai kädet hieman tärisemään.
Kuulumisia siinä myös vaihdettiin ja muutaman kerran piti vaihtaa asentoa ja paikkaa, kun selkä alkoi ilmoitella että "tämä asento nyt riittäisi"...
No blogiin kirjoittelu on nyt sitten ollut telkkarin katselun ohella se ajankuluni. Mutta kirjoittaa ei pysty kuin pienissä pätkissä. Seinällä lista aiheista, niitä olisi. Osa vaan vaatii pohjatöitä, niin odottavat....
Juu siis ihan itselle muistiinpanoiksi mutisen näitä olotilojani. Tuossa kun täytin tulevaa korvalääkärille käyntiä varten kysely lomakkeen, niin siinä huomasin, että vajaa vuosi sitten antamani vastaukset olivat paljon "terveemmät" ja jaksavammat kuin nyt vaikka silloinkin tuntui olevan haasteita. Siis olen tottunut vajanaiseen olotilaani matkanvarrella ja vaikuttaa siltä, että olen ollut tuolloin fyysisesti "terve" vaikkei ihan asia ollutkaan.
Kommentit
Lähetä kommentti