Kuin jäitä polttelis... onneksi on kaunis syyspäivä

Okei, lääkäri juttu sentään eteni, ja päästiin Absunkin kaa lenkille normisti.

Tosin kotiin tullessa Alba huomasi koirakaverinsa, ja pihaan päästyämme ei sitten halunnut heti sisälle. Luuli varmaan, että kohta "ne tytöt tulee lenkille", no ei tullut. Olivat olleet juuri ennen meitä.

Tossa yhden Kela-taksi matkan aikana ihmettelin, että paljokohan ihmisillä menee aikaa odottamiseen? Soita jonnekin ja kuuntelet pimeti-pomia, kaupan kassalla jonottaessa tai julkisia odotellessa jne?

Itse taasen odotan nyt sitten lähetettä neurokirurgille, tai lähete on tehty, mutta sitä aikaa. Syystä jossain kohti sitten kun aiheesta jaksan kirjoitella.

Vaikka tässä odottelun puolelle tuppaa menemään, niin silti takamatkalla tässä kirjoittelun kanssa....