Eräs lääkärikäynti - Osa 6. - Yliajattelu

Käyn läpi näissä eri osissa, kyseien lääkärin kirjoittamaa käyntikertomusta marraskuisesta käynnistäni taustoittaen koko tilannetta. 

Käyn referoiden (eli kirjoitan saman asian eri sanoin asia yhteyttä muuttamatta) ja sinisellä ne asiat jotka käyntikertomuksessa ja punaisella korjaukset ja huomioni. Ja sitten vielä tätä kirjoittaessani huomiot ja lisäykset tällein mustalla.

💤

Nykyiset kontaktit:
Nykyisin sosiaaliset kontaktit rajoittuu pariin ystävään, nämä tulleet harrastuksista - soittelevat noin viikoittain. Kotikulmilla koiratuttuja, jotia tapaa vain sattumoisin lenkillä, ei sovitusti.

Sanoin, että pääasiassa tavataan koiralenkeillä, kun lähes naapureita ollaan, mutta käytiin esim. kädentaitomessuilla nyt marraskuussa, juu ihan sovitusti – en väsynyt henkisti väen paljoudesta, en pakko-oireillut, en ujoillut, juttelin vanhojen ja uusien tuttavuuksien kanssa joko omasta aloitteesta tai siten että joku tunnisti minut. Eli ihan ns. ”normaalikäytöstä”. 

Ystäviä on, tuo pari on tullut siitä, kun tivasi että ”voi jutella mistä vaan” – tosin niitäkin on enempi. 20-30 ikäisenä toimitin koirakerhojen lehteä, vedin koulutuksia – aika epäsosiaalista – eikö. Lisäksi 30 – 40 vuosina lavatanssiharrastus – ihmisten kohtaamista, myös Vantaalla asuessa oli itämaisen tanssin harrastaja kavereiden kanssa oma tanssiryhmä jonka ns. keulahahmo olin – tein koreografiat ja opetin ryhmälleni, niitä sitten saatettiin muokkaa, jos toisilla oli joku idea. Edelleen ystäviä, vaikka kaikkien kanssa ei säännöllistä yhteyttä pidetä – eri elämän tilanteiden takia. 

Koskaan en ole tuntenut olevani yksinäinen. Tosin parisuhteessakin voi olla yksinäinen ja sitten taas yksin voi olla olematta tai tuntematta olevansa yksinäinen – elämä ei ole niin mustavalkoista kuin hän yritti sen muokata.

On mieluummin yksi, ei halua enempää ja aktiviteetin jälkeen tarvitsee paljon palautumista.
Mistään palautumisen tarpeesta ei ollut edes puhe ja ainoastaan joo fyysisesti tuollainen useamman tunnin messukävely vaatii paalutumista, mutta seuraava päivä ok. 

Kuinka moni yksinyrittäjä on yksin? Tosin liityin Myryyn heti kun kuulin siitä, olen osallistunut teams tapaamisiin ym. verkostoitunut. Eli juu olen tehnyt työtäni. Tosin nyt kun ei pysyt niin tekee mieli kesäteatteriin, jonnekin päiväretken tapaisenne matkailu kohteeseen - koska koira, mutta rakas suolistoni on hieman toista mieltä.

Muutokset:
Rutiinin muutokset kuormittavat, aina samoin tekemällä hän muistaa asiat ja ne rullaavat. Siis totesin, jos aamulla jokin muutos rutiineihin, joku asia saattaa unohtua aamun rutiineista – siis saattaa ei tarkoita, että aina unohtuisi. Eikä se vaikuta muihin päivän toimintoihin.

Jos rutiini muuttuu jotenkin, on toiminnanohjaus vaikeaa ja tulee häslinkiä ja unohduksia. Ei toimintaohjaus pysyy, sanoisin että nyt lääkäri on yliajatellut. Tässä tuli yksi muisto vuosien takaa, jossa ystäväni ajoi ja itse olin kyydissä. Siis talvi yö, pikkutie ja syystä tai toisesta, ei kuitenkaan liikaa vauhtia auto ajautui lumi penkkaan. Minä siinä sitten "oletko kunnossa" - "missä varoitus kolmio" ym. käytännön seikat. Ystäväni sanoikin, että "kuinka sä osaat olla noin järkevän toiminnallinen?" Tuo oli ennen kännyköitä joten kävelimme lähtöpaikkaan ja saimme avun. Auto saatiin tielle ja matka jatkui turvallisesti. Että joo mitenkähän se mun ns. toiminnanohjaus tuossa toimi... olin silloin alle kolmekymppinen, eli sen ikäinen josta lääkäri kaivamalla kaivoi näitä. Niin ja sanoiko joku että olin ystävän kyydissä? 😁 Sorry oli ihan pakko. Tosin tuosta tapahtumasta ei vastaanotolla ollut puhe, eikä edes tullut mieleen, että pitäisi kertoa.

Potilas ns. yliajattelee. Pohtii ja suunnittelee mahdolliset tilanteet etukäteen mahdollisimman laajasti.
Kyllä suunnittelen esim. reitit uusiin paikkoihin etukäteen parkki ja reitit, juurikin kun en tykkää ajaa ja tärkein on suolen toimivuus, että on ennakkoon mahdolliset wc-stopit katsottu. Ja kyllä punnitsen erilaisia asioita toisinaan, mutta se loppu tulema mitä hän vastaanotolla sanoi, oli hänen luoma ajattelu, miten se voisi mennä. He joilla on IBS tai vastaavaa, Vessapassi ym. tietävät kuinka haastavaa on liikkuminen arvaamattoman suolentoiminnan kanssa. 

Toki kun uuteen paikkaan menen niin kyllä mä katson reitin ja mahdollisen P-paikan ym. Mä olen koulutukseltani tai oikeastaan työkokemukselta talo- ja kalustesuunnittelija, lisäksi kirjanpitäjä näihin ammatteihin kuuluu etukäteen suunnittelu. Nykyään olen luonut saunahattuja, tai siis silloin kun pystyin. Tosin ei ne ideat ole päästä kadonneet, nyt vaan ei pysty.

Tuon yliajattelun hän vastaanotolla sai kuulostaa samalta kuin tämä "pitäkää tunkkinne" tarina. Jos näin ajattelen, niin olisi jäänyt valitukset eläkevakuutusyhtiöön, Kelaan ym. tekemättä jos olisin tosiaan tuolleen ajattelisin.


Edellisen voit lukea täältä