Saas nähdä kauanko tuota kannan sisälle?

Kiitos 😍 veljellä tuosta puukasasta, ja tietty perheenä apuvoimille kun toivat. Se on nyt reilu kaksikuukautta siinä kuivunut, ehkä tovin vielä siinä kuivumassa.

Tosin toissapäivänä vartinverran pystyin niitä pienempiä ja kuivempia kantamaan puuvajaan. No enempää siitä ei olisikaan vielä pystynyt kantamaan, mutta. Puhti oli suht niukalla, mutta ennen kaikkea kädet - ranteet ja sormet, sitten pää. 

Pää on ainakin tämän kuukauden ajan ollut "hassu" siis jos paljon liikettä ja silmillä seuraamista niin pää on jotenkin utuisen oloinen 👻, onko "aivosumua" vai mitä? No tietty nielu ollut vähempi ja enempi puuduksissa.

Siis vartti ja minun kädet sanoivat, että nyt riittää, samoin alaselkä. No toki kumartelua ja kantamista, tosin ei mitään isoja kuormia.

Siinä sitten kuistille istumaan ja nauttimaan sopivasta kelistä. Hain Absulle vesikipon, sillä Absukin oli sitä mieltä että +13 🌞on jo lämmintä, ehkä liian lämmintä.

Jostain kuului koiran haukunta, ei vaikuttanut noilta tutuilta koirilta. No sitten alkoikin näkyä ulkoiluttaja ja koira. Absu ei digannut yhtään tuosta, eipä monesta muustakaan. Hain sisältä valjaat, jotta voisin saatella herra sisälle, sillä hän oli jo kohteen havainnut, niin se oli se varmin ja helpoin. Eipä ole puupinoa pitkin aiemmin edes yrittänyt... pienen matkan meni, onneksi palasi, siinä olisi monta vaaranpaikkaa jo itse pinoon kiipeäminen ja sitten mahdollinen loikka aitauksesta pois... koirakon luo 🙈- no se oli omaa ennakoivaa ajattelua, joten Alba valjaisiin - toisen puolen sain hyvin kiinni, mutta niin vaan herra puhkui, että rintakehä pulleana, en meinannut saada toista puolta kiinni, etenkin näillä sorminäppäryyksillä.

Absu oli kiinni, mutta toki hänellä kohde... näillä käsillä pitäminen toki onnistui, mutta ei se mitään ihanata ollut. Sitten tämä alituinen epämukavatuntemus käsissä, selässä, jaloissa, päässä ei tee "käyttäydy hyvin" tavalle kunniaa. Huusin kulkijalle, että "OLISIT NYT VOINUT TOVIN ODOTTAA", sillä he olivat tovin olleetkin paikoillaan. Taisi mennä kuuroille korville se? Tai kun ei ole sitä muiden huomioimis kykyä, niin ei ole.

Sain Alban tuulikaappiin ja kiskaisin oven perässäni kiinni 💥hupsis... nyt oli adrenaliinit kohdillaan, näillä käsivoimilla 💣💥aatelin että eteisen peili saattaa rikkoutua, ei rikkoutunut.

Se tässä on kun tämä ei ole varsinaista kipua. Joka paikassa on vain kipu, kipu, kipu.... tämä on voimien puutumisen tuomaa voimattomuutta, taustamelutyylistä kipua. sellaista johon ei muutenkaan kipulääkettä otettaisi, ja kun ei ne oikeastaan autakaan...., toimintaani rajoittavaa, turhauttavaa etenkin kun kaiken maailman uusia käsityöideoita putkahtelee, enkä kykene tekemään. Sitten alkaa kaikki vaan ärsyttämään, etenkin itsekkäät ihmiset ja muut tahot.

No urakka puut sisälle suojaan aloitettu 12.05.2025 vartin panoksella.