3. kerta toden sanoo - vai sanooko - back to the hospital

Viikko sitten maanantaina 24.03.

Perjantaina siis olin saanut lähetteen röntgeniin maanantai aamuksi, koska se oli perjantaina sulkeutunut klo 15, ja mä pääsin siis lääkärin vastaanotolle varttia yli.

Kela-taksi oli tilattu valmiiksi ja nouto ysin aikaan aamulla. Netissä oli röntgeniin ajat 10-14, joten ajattelin, että tunnin joudun odottamaan. Olin väärässä. Kyseiset kellon ajat olivat puhelinajanvarausta varten.

Röntgen oli jo avautunut klo 8:00. Odotustilassa oli yksi mua ennen, tosin taisin päästä häntä ennen, tai sitten odottaja oli jonkun toisen saattaja.

Alaselän kuvaus seisaaltaan maha kiinni taustaa ja sitten vasen kylki, valmista. Kysyin ehtikö kuvat valmistuu lääkäriä varten, sain vastauksen että kyllä. Myöhemmin huomaatte, että kysyin väärin tuon kysymyksen. Kuteet niskaan ja vuoronumeroa päivystyksestä nappaamaan. Se oli 222.

212 taidettiin juuri pyytää hoitajan huoneeseen. Sitten 213, 214, tovin päästä 215 - tämä numero ei ollut paikalla joten 216... ihan hyvä tahti. Tosin se tyssäsi yhtä vauhdikkaasti kuin alkoikin.

Juu siinä menikin sitten taasen tovi ennen kuin mitään tapahtui. Joskus vähän jälkeen klo yhdentoista "222" - juu hoitajaa kohden.

Pikainen selvitys miksi olen siellä? Kysyin myös voinko jättää kainalosauvat tänne tällä reissulla. Sain kuulla että en. Olin ihmeissäni sillä sieltä ne saanut mukaan, tosin eri hoitaja ja huone mutta kiirevastaanotolta kuitenkin. Kyynärsauvat oli ihan ok liikkeelle lähtöön mutta paripiirua toipuneena niin eivät välttämättömät.

Mut ohjattiin pötköttämään ja odottamaan lääkäriä. Jossain kohti lääkäri saapui, teki muutaman tutkimuksen. sitten piti kävellä varpailla. Otin kolme horjuvaa askelta, sitten kantapäillä. Tuomio - onnistuu. No tuomio tuokin. Lääkäri sanoi, että odotetaan vielä kuvien tuloksia, juu kuvat oli ok, mutta siis lausunto niistä oli se jota odotettiin.

Kysyin, että voisiko kirjoittaa sairausloman 2.4. asti, koska silloin mulla on lääkäri aika Mouhijärvellä. Lääkäri totesi että niin hoitajaa-aika, sanoin "eiku lääkäri". Joo ei voinut kirjoittaa kuin 27.03. asti "pitää seurata"... niin siis uusi Kela-taksi ja päivystysmaksu, kun selvää on, että ei alaselkä toivu samoin "naps" kuin menee. kerroin myös, että niinä viitenä kertana jotka edellisen sairausloman päättymisen jälkeen olen pystynyt huovuttamaan niin joka kerta on alaselkä kipeytynyt ja levossa toki kipu hellittänyt. Mutta ei, hän halusi olla oman elämänsä Maija Vilkkumaa ja "mä sanon viimeisen sanan ja se on ei".

12:06 lääkäri on kirjoittanut tuon työkyvyttömyysajan hoidon suunnitelmaan ja diagnoosiin juuri kun hänen vuoronsa on päättynyt puoliltapäivin.

Jään odottamaan lausuntoa, hoitaja on saanut ohjeet riippuen lausunnosta. Tietty kun aikaisin lähdin niin normisit en siis voi syödä aamupalaa ja nälkä jopa pieni nälkäkiukku nosti päätään.

Könysin sängystä ja kysyin hoitajalta, että mikä tilanne? Nälkäkiukku meinasi saada yliottein tai sitä oli ruokkinut tuo lääkärin jääräpäisyys ymmärtämättä mun kokonaistilannetta ja oikeasti tuli mieleen "mä olen lääkäri ja mä voin...." pompottaa.... ja sävy oli kysymyksiäni harmistunut. Totesin kyllä, että ei hoitajan vika. Hoitaja totesi, että voisin kanttiinista käväistä jotain, totesin että ei käy kun tarvis Vi-Siblinin. Hoitaja olisi toimittanut senkin, mutta kun se ei ratkaise sitä kuitenkaan kuin suoleni haluaa siitä huolimatta toimia, joten en halua ottaa sitä riskiä että 💩hätä yllättää väärään aikaan.

Hoitaja otti selvitäkseen missä lausunto tehdään heillä vai Tampereella. Kiitän ja palaan vuoteen reunalle istumaan. Se oli aika ☁ mustapilvi hetki pään sisällä. Siis raivostuttaa tuollainen "minä minä minä"-asenne joka ko. lääkärillä oli. Mietin että miksi valinnut alan jos empatia puuttuu? Tai no joo toisaalla jos puuttuu niin se on kait se valta 😏 .

13:02 oli tullut lausunto. Ristiluun ja alimman selkänikaman kohdalla madaltuma siitä ylöspäin "nikamaväleissä on enintään lievää madaltumaa"  oli siellä jotain kielekkeistäkin mainittu. Hoitaja toi minulle nämä kirjallisena. Ja lupasi vielä kysyä vuoroon tulleelta lääkäriltä tuota sairausloman pituutta.

Tovin hän viipyi ja totesi "hän ei halunnut kävellä yli edellisen lääkärin", eli ei. Samalla hän ihmetteli, myös lääkärin toimintaa todeten, että pitäisi kyllä kokonaisuus huomioida eikä juoksuttaa asiakasta.

Kiitän häntä hänen toiminnastaan ja poistun tilaamaan Kela-taksia. Taksi saapuu, auto on eri kuin viime keskiviikkona, mutta kuski taitaa olla sama. Vasta koti pihassa tämä mielikuva vahvistuu, kun toteaa, että "juu on vain pienempi auto tällä kertaa."

Kela-taksi matkoista opin, että 300 euroa on raja omavastuissa, sen kun ylittää niin matka on ilmainen, nyt 25,00 euroa, siis jos se kertyy mittariin. Tai oikeastaan en ollut edes ehtinyt ajattele kuinka tuo systeemi toimii, nämä reissut tuli vähän silleen kuin ne kuuluisat faxit aikoinaan, tosin nämä Kela-taksit kyllä itse lähes kaikki tilasin.

PS. Tuo taulu tuolla kuvassa on Taisto Huutosen Käenpoika

Aiheen tiimoilta
1. käynti
2. käynti