"Lepohuone"

Eilen siis vietin n. 12:25 - 17:26 välisen ajan paikallisessa kiirevastaanotossa. Toista päivää kestänyt painontunne rintalasta päällä ei ottanut helpottaakseen. Aamulla kävelin n. 3 km vieden muutaman paketin asiamiespostiin, ja se ei ainakaan pahentanut oloa.

Edellisiltana turvotuksen tunne sai riisumaan kaiken puristavan, neulominenkin tuntui tukalalta. No olihan jo koronatesti tehtynä, negatiivinen viime viikolta, mutta otinko sen oikeaan aikaan, niin en tiedä. Koronan jälki juttuna sitä eniten epäilin, mutta kyllä kaikki vaihtoehdot mielessä pyöri.

Ystävän kanssa illalla juttelin, puhe tuli yhtä selvästi - naama ei ruvennut roikkumaan... tosin hän totesi, että miten olisiko refiux? Totesin, että en osaa sanoa mutta ei tunnu poltetta, vain painon tunne ja sitten jonkin sortin ahdistus.

No postireissu suoritettu ja olin jo päättänyt, että soitan kun kotiin tulen. Sellaisen 20 min linjalla, sitten vastattiin ja asiallisen rauhallisesti hoitaja toisessa päässä keräsi tietoja, kuvailin kaikkea mitä havainnut. Illalla olleen verenpaineen, toisinaan rasituksen jälkeisen "verenmakusuussa", mutta ei mitään oksuja tai sellaisia. En ole loukannut kohtaa tai muutakaan. Koronatesti, sukurasitteet, vain tuo painon tunne oli se suurin. No hän antoi minulle noin klo 13 ajan kiirevastaanotolle.

Sinne sitten lähdin, tosin kävin hakemassa Vammaspainosta mm. käyntikortit. Ajaminen ei tuntunut kivalta tai siis kaikki tien epätasaisuudet tuntuivat epämiellyttäviltä. Hetkinen puutuuko vasen käsi? No hitusen mutta ehkä johtui vain fiiliksestä.

Vastaanotolle saavuin noin vähän enne puolta yhtä. Odotustila oli melko täys, muutama vapaa penkki. Tosin tapahtumia oli joitain kutsutiin nimellä joitain numeroilla. Ilmaantui pari poliisiakin sinne, tosin toinen taisi olla siviiliasussa, ja jotain asiaa taisivat hoitaa ei niinkään vammaa. 

Klo 13:05 kuulin sukunimeni ja hoitajan luo. Ystävällisesti ja rauhallisesti käytiin läpi, ja hän kertoi että kyllä on ihan hyvä että tulit sillä ei sitä itse voi tietää. Oli kuulemma asiakas käynyt jolla oli ollut hirmu kipeä selkä ja sitten "paskaolo", muuten hän ei ollut osannut tilannetta kuvailla. Hänellä siten oli sydänkohtaus menossa, eli ihmeelliset on taudin kuvat. Sehän itseänikin mietitytti, lähteäkö vai ei, vienkö turhaan aikaan joltain jolla pahempi tilanne. mutta hoitaja sai vakuuttuneeksi siitä että oikea on ollut ratkaisu.

Tämän jälkeen minut ohjattiin ns. lepohuoneeseen - pedattiin sairaalavuoteelle tila, antibakteeriset siniset verhot erottivat muut huoneessa olijat toisistaan. Aika pian tuli ekg ja verikokeen ottaja. Sitten kului pikkutovi niin verenpaine ja lämpö. No lämpö oli juuri ja juuri hälytysrajan.

Sitten alkoikin odottelu. Oikealta puolelta asiakas valmisteltiin jatkohoitoon Tampereelle. Nautiskelin saamastani vesimukista vettä. Puolitorkuin ja odotellen. Kolmen jälkeen nälkä ilmoitti oikeasti olemassa olostaan, no olinhan syönyt aamupalan joskus aamu kasilta, ja siinä se sitten oli päivä eväät. Tosin mulle ei oltu toimitettu tippaa tai muutakaan, joten sydänkohtaus ei ilmeisestikään ollut mulla kyseessä.

Vasemmalle puolelle tuli uusi asiakas, oli käynyt kotona selviytymistä kokeilemassa, mutta kivut toivat takasin, ja hänkin varmaan siirtyi Tampereelle. Oikeanpuoleiseen "sviitin" tuli uusi asiakas. Hänkin huonommassa hapessa kuin itse - siin seurassa tunsin itseni terveeksi ja nälkäiseksi. Et jos kuolen, kuolen nälkään.

Aika mateli ja aloin pikkuhiljaa kyselee et jos Absun ulkoilutus onnistuu, kun ei tiedä kauanko menee. Se olikin hyvä keino, pikkuhiljaa alkoi tapahtua. Lääkäri saapui ja kysyi kuinkas täällä? Vastasi, että huomattavasti paremmin kuin nämä muut. Hän totesi että ei ekg ok, tulehdusarvot hivenen kohollaan, mut eiks ne sulla tapaa ollakin, joo niin tapaa olla. Kysyin, että saanen sitten lähteä kotiin ja syömään?
No ei, pieni tutkimus vielä. Jalat - ok... sitten vatsan seudun painelu - tuntuuko missään? No keskellä rintakehän alla enempi kuin muissa kohti - BINGO... joo vahvistaa että on refluxista kyse - siis närästys. Kuunteli vielä hengityksen ja lääkitysohjeet... ja pääsin lähtemään.

Kello oli sopivasti että ehdin ajaa Häijääseen apteekkiin ja sieltä sain vielä hyvät vinkit mitä tulisi hankkia. Kiitos hoitohenkilöille, asiallista ja kuuntelevaa - kaikesta siitä resurssien puutepuheista huolimatta. Se varmaan vain näkyi pitkänä odotuksena. Itu kiittää ja kumartaa.