Kiitos kesä 2025 - Alban kohokohta

Arvatkaa mitä, no ette kuitenkaan arvaa. Mun kasvatteja kävi kylässä. 

Vaikka oonkin kohta 10-vuotta niin ei mun muisti ole mennyt.

Alban kasvattaja kävi moikkaamassa -video

Siis viime keskiviikkona käytiin aamusella ihan normisti lenkillä ja sitten iltapäivälenkki vähän aiemmin kun emännällä oli menoa. Tosin iltapäivälenkillä mä tapasin mun "tyttöystävät" Caprin ja Kertun.

Caprilla olikin oikein "tarjouspäivät" kohdillaan, ja hän käyttäytyi varsin röyhkeän tuttavallisesti. Meikä poika meni ihan hämilleen. Kerttukin oli riehakkaampi. No siis kyllähän mä tajuun mistä oli kyse, mutta leikattuna poikakoirana, en ihan täpöllä innostunut. Lenkki tehtiin ja sitten emäntä lähtikin kylille asioille.

Joo tää yksin jääminen ei nyt kauhean kohottavaa ollut, jouduin sadettakin kuuntelee itsekseni.

Emäntä oli käynyt passikuvasta, kertokoon siitä sitten ite, ja mammografiassa sekä kaupassa. Mä en saanut mitään tuliaisia.

Käytiin sitten illemmallakin vielä lenkillä ja sitten emäntä vähän laittoi kuppia pöytään, joo ei siis ottanut "kuppia"... vaan tarjottavat silleen esivalmiiksi.

Iltasella sitten tuli auto pihaan. Emäntä jätti mut sisälle, vaik yleensä mä pääsen valjaissa moikkaamaan tulijaa, nyt en päässyt. No mut ylläri olikin mahtava kun emäntä päästi mut ovesta ulos.

Sama riemukas meno jatku sisällä, ja mä meinasin heittäytyä ihan hurjaksi. Sit ne istahti pöydän ääreen "kakkukahville".. ei ollut kakkua eikä kahvia.. .tai no Heinon leipomon Porkkanakakkupalat.

No mä jatkoin sitten mun hössötystä, tosin kyl vähän muistin käydä emäntääkin moikkaamassa ja tovin sylissäkin istumassa.

Vaik normisti mä olisin jo miltei yöunilla... nykyään vähän aiemmin kuin emäntä alan ottaa lukua, niin nyt ei väsyttänyt.

Ai niin sain myös tuliaisia, purutikkuja ja namipaloja.. niitä en muuten vielä ole saanut syödäkseni, yhden purutikun joo... mut en niitä nameja... 

Kyl mä sit rauhoituinkin, se kait on tää ikä... en myönnä en...

Kasvattajan lähtiessä katselin vähän haikeana ja hämillään.. lähteäkö vai jäädä... kyllä mä jäin sit kuitenkin emännän kanssa.

Mä kuitenkin saan emännän jakamattoman huomion, kun kasvattajalla kuitenkin on useampi jotka huomiota jakavat, mun emo ja sisko ja ja ja... olikohan nyt niin että siskon tyttö... hmm nyt mun kyl täytyy tunnustaa etten ihan varma ole.

Kiitos käynnistä, kyl mulle uni sitten maistukin ja vielä seuraavana aamunakin olin hieman unen tarpeessa.

terkuin "pentu pentu" Hansu Alba Absu Absukainen