Petolliset piikkilenkkarit

Kävin tänään ostamassa pitoa lenkkeilyyn. Menin kauppaan miesmyyjällä oli asiakas, samoin kassalla. Kiertelin katsellen että josko olis nilkkurimalleja, vuosi sitten oli, mutta kun sovitin toinen jalkineista sopi mainosti, mutta kun laitoin parin toiseen jalkaan niin ei, se oli aivan eri lestiä... siis jäi silloin ostamatta.

No eiliseen. miesmyyjän asiakas lähti. Miesmyyjä käveli ohitseni hyllyjen väliin katsomatta saatikka kysymättä tarviinko apua. Kiertelin myymälää. Silmiin ei osunut etsimiä.. no tuo miesmyyjä kaupan perältäkin sinne pääsin. Hän selkäkääntyneenä tiukasti tuijotti kännykkäänsä. No jymmärrän, häntä ei kiinnosta.

Kävelin kassalle ja kysyin naiskassalta. Hän ystävällisesti kertoi että sellaisia ei enää ole, mutta lenkkareina löytyy. Sovitin molempiin jalkoihin, nyt oli samaa paria. Totesin että nämä muuttaa meille. Menimme kassalle. Kiva ylläri ne oli vielä alennuksella. No olin poistumassa kaupasta kun aiempi miesmyyjä pyyhälsi ulos. "Kiva ei tarvi avata ovea, ajattelin"... no suotta, sillä miesmyyjä paineli ulos ja ovi olisi lävähtänyt naamalleni jollen olisi ottanut käsiäni apuun.

Aina ei ole hyvä päivä, mutta herrasmieskäytös ja asiakaspalvelu .... hmmm....

Uuni tuoreet piikki kengät koituvat oikean nilkan kohtaloksi.

Juu ei ollut se, että uutta lunta jäänpäällä, vaan lenkillä Absun kaa oli polussa pieni monttu ja samaan aikaan pieni Absun nykäys. No jalka tuohon pieneen monttuun ja piikit tarras kiinni, joten köntsälleenhän siinä sitten ja nilkka sai osumaa.

Venähdys ei sen kummempaa.